‹ Takaisin

Harjoittelun seuranta, miten ja miksi? 

 

Kunnon kohottamiseksi itse harjoittelu ja liikkuminen on tärkeintä. Kehittymisen huomaa kyllä siitä, että liikkuminen tuntuu helpommalta, hengästyminen lenkillä on kevyempää ja jalat eivät enää kipeydy harjoittelun jälkeen. Tästä huolimatta suosittelen myös tarkempaa seurantaa harjoituksista ja omista tuntemuksista. Harjoittelun seurannalla voi olla monia positiivisia vaikutuksia muun muassa kehittymiseen, motivaatioon ja vammojen ennaltaehkäisyyn. Tässä kirjoituksessa kerron mitä asioita harjoittelussa kannattaa seurata. 

 

Harjoitusmäärien seuraaminen voi tilanteesta riippuen olla motivoivaa, ahdistavaa tai jotain siltä väliltä. Esimerkiksi juoksukilometrien seuraaminen voi motivoida lähtemään lenkille tai ahdistaa, jos juoksemaan ei ole pystynyt kiireiden, jalkakipujen tai sohvan vetovoiman vuoksi. Harjoitusmäärien seurannan tärkein tehtävä on kuitenkin turvallisen ja nousujohteisen harjoittelun varmistaminen. Tämä on erityisen tärkeää juoksun kaltaisessa kehon kudoksia voimakkaasti kuormittavassa lajissa. Kudokset sopeutuvat hiljalleen juoksun iskutukseen ja tästä syystä niitä tulee kuormittaa maltillisesti mutta nousujohteisesti. Seurannassa on hyvä ottaa huomioon ainakin juoksun kokonaismäärä, kuinka usein juoksee ja kuinka paljon kerrallaan. Harjoitusmäärää maltillisesti nostamalla ja harjoitustaajuutta hiljalleen tihentämällä keho sopeutuu harjoitteluun turvallisesti. Harjoittelun seurannan avulla yksikin estetty rasitusvamma on pienen vaivan arvoista.

 

Kaikkia varmasti motivoi, jos juoksu kulkee paremmin kuin koskaan ja kellokin ranteessa puoltaa tätä tuntemusta. Tämän takia on hyvä seurata joidenkin harjoitusten kehittymistä. Juoksijalle oleellisia tietoja harjoituksista ovat juoksuvauhdit, sydämen syke ja harjoituksen kesto. Kehittymisen huomaa lenkkien kulkiessa koko ajan kovempaa matalammilla sykkeillä. Kehitys on kuitenkin vain harvoin (oikeasti ei koskaan) suoraviivaista ja tasannevaiheitakin tulee. Tällöin harjoittelun seuranta nousee tärkeään rooliin. Ilman harjoitusmäärien ja harjoitusten tietojen seurantaa on hyvin vaikea sanoa, mistä tasannevaihe johtuu ja kuinka kehitystä voidaan hakea tulevaisuudessa. Jokaisella lenkillä ei ole kuitenkaan tarpeen vilkuilla kelloa ja tarkkailla sykkeitä, mutta esimerkiksi joka toinen viikko tehty kontrolliharjoitus auttaa seuraamaan ja arvioimaan kehittymistä pidemmällä aikavälillä.  

 

Harjoituksien kulkuun vaikuttaa myös suuresti elämän muut menot. Tästä syystä on hyvä seurata myös kokonaisrasitusta. Helpoimmin se onnistuu omia tuntemuksia muistiin kirjaamalla. Kokonaisrasitusta pystyy vähentämään harjoittelua keventämällä, jos on jo pidempään ollut väsynyt ja arki raskaan tuntuista. Leposyke reagoi monesti nousemalla sekä fyysisen että henkisen stressin seurauksena. Leposykettä tarkkailemalla voi saada omille tuntemuksille vahvistusta harjoitusohjelman jatkoa miettiessä. Lisäksi on hyvä seurata ainakin sairaspäivien määrää. Kovassa kuormituksessa vastustuskyky voi laskea. Usein toistuvat sairastumiset ilman erityistä syytä voivat kertoa elimistön heikosta palautumisesta. Erityisesti kovemmilla harjoitusjaksoilla tai kiireisinä aikoina kannattaa keskittyä palautumista tukeviin toimiin, riittävään uneen ja terveelliseen syömiseen. 

 

Harjoittelun ja rasituksen seuranta kannattaa järjestää niin, että se sujuu nopeasti ja kätevästi. Joku suosii tietokonetta ja taulukko-ohjelmaa, toinen kännykän muistiota ja kolmas ruutuvihkoa. Kaikki tavat ovat yhtä hyviä, kunhan asia tulee hoidettua. Harjoittelun seurannalle kannattaa uhrata ainakin jokunen ajatus, jos haluaa kehittyä nyt ja myös jatkossa. Ilman seurantaakin voi harjoitella, jos muutama rasitusvaiva ei haittaa ja kehittymisen suhteen luottaa kolikonheittoon.